Time is running out

Nyt on jäljellä 11 päivää Suomessa ja sitte olis monen monta tuntia kestävä lento edessä. Fiilikset on kyllä hyvät ja odottavat, eikä ainakaan vielä oo tullu paniikkia, että en haluakkaan lähteä. Tuntuu, että tekee vaan enemmän ja enemmän mieli lähteä! Varsinkin, kun siellä on se perhe innoissaan odottamassa.

Sain tossa sähköpostia taas host äidiltä, joka lähetti pari kuvaa mun huoneesta ennen sen "kunnostamista" mua varten, eli sieltä tyhjennetään kaikki krääsä mitä nyt vierashuoneissa yleensä on eli taulut ym. Tää äiti sano myös, että saan sitte itse koristella ja sisustaa sitä huonetta miten haluan ja maalata vaikka seinätkin! Toi maalaaminen kyllä houkuttaa, koska keltanen ei oo ehkä ihan mun lempiväri ja saattaisin siihen nopeesti kyllästyä! Mut toi sänky näyttää kyllä ihanalta ja siinä tulee taatusti nukuttua hyvin!

Host äiti kerto, että sinne pikkukaupunkiin missä ne asuu (ja tuun siis itsekkin asumaan), on tulossa 6 tyttöä ja 1 poika AFS:ltä vaihtoon. Ainaki tulee muita vaihto-oppilaita, mikä on musta kyllä tosi kiva! On ihmisiä keiden kanssa voi sitte kasvotusten jutella näistä vuoden ylä- ja alamäistä. Mun kouluun tulee AFS:ltä 5 vaihto-oppilasta, että seki on aika paljon! Jos sinne Seal Rockiin tai mun kouluun tulee vielä lisää oppilaita muilta järjestöiltä, ni onhan se aika paljon jo niin pienissä paikoissa. Mutta en tosiaankaan valita, kivaahan se on tutustua eri maalaisiin!
Kuulin myös tästä mun tukihenkilöstä, että se asuu siel Newportissa, missä käyn koulua ja saan sen luokse mennä vaikka koulun jälkeen, ku sinne on lyhyempi matka mun koulusta. Ja sillä on suunnilleen saman ikänen poika, ni enköhän sitte sen kanssa ainaki tutustu ennen koulua!

Mun ihanat kaverit järjesti mulle tossa viime viikolla yllätysläksiäiset. Se oli enemmän, kun olisin osannu toivoa ja ne oli osannu kutsuu sinne oikeet ihmiset ja mulla oli siks tosi kivaa! Kaverit oli pukeutunu Amerikka-teemaan omalla tavallaan ja siellä näky mm. Helinäkeiju (ei kermit-sammakko), Jack Sparrow ja Jersey Shoren Snookie. Annan siis tapasin keskustassa, joka sitte johdatteli mut ties minkä kautta Katalle ja sieltä sitte pomppas kaverit oven takaa ku astuttiin sisälle ja muistan kattoneeni, et mitä ihmettä kaikilla on päällä. Mut hauska idea toi pukeutuminen! Nyt täytyy vaan sanoa, että suuuuuri KIITOS kaikille! Tulee niitä ihan kamala ikävä. Oon myös tässä nähny nyt niitä kavereita, jotka sinne ei päässy jonkun matkan ym. takia ja on se vähän haikeeta sanoo niille, että moikka nyt jos ei enää nähdä ennen mun lähtöä.


Pian on työt tehty, viikko jäljellä töitä ja sitte sellanen kuukauden loma ennen ku koulu alkaa.
Suomessa lomailen sellaset 5 päivää, että sillon pakkaan, pesen pyykkiä ja käyn vihdoin hakemassa sen rehtorin allekirjotuksen mun viime todistukseen, joka on käännetty englanniks. Viimiset tuliaishankinnatki vois sillon tehdä.

Mut ehkä sellanen paniikkikirjotus tulee vielä! Tai sitte ei. En tiedä oikeestaan miten mun aivot toimii sitte siinä tilassa, mut odotan!