Time is running out

Nyt on jäljellä 11 päivää Suomessa ja sitte olis monen monta tuntia kestävä lento edessä. Fiilikset on kyllä hyvät ja odottavat, eikä ainakaan vielä oo tullu paniikkia, että en haluakkaan lähteä. Tuntuu, että tekee vaan enemmän ja enemmän mieli lähteä! Varsinkin, kun siellä on se perhe innoissaan odottamassa.

Sain tossa sähköpostia taas host äidiltä, joka lähetti pari kuvaa mun huoneesta ennen sen "kunnostamista" mua varten, eli sieltä tyhjennetään kaikki krääsä mitä nyt vierashuoneissa yleensä on eli taulut ym. Tää äiti sano myös, että saan sitte itse koristella ja sisustaa sitä huonetta miten haluan ja maalata vaikka seinätkin! Toi maalaaminen kyllä houkuttaa, koska keltanen ei oo ehkä ihan mun lempiväri ja saattaisin siihen nopeesti kyllästyä! Mut toi sänky näyttää kyllä ihanalta ja siinä tulee taatusti nukuttua hyvin!

Host äiti kerto, että sinne pikkukaupunkiin missä ne asuu (ja tuun siis itsekkin asumaan), on tulossa 6 tyttöä ja 1 poika AFS:ltä vaihtoon. Ainaki tulee muita vaihto-oppilaita, mikä on musta kyllä tosi kiva! On ihmisiä keiden kanssa voi sitte kasvotusten jutella näistä vuoden ylä- ja alamäistä. Mun kouluun tulee AFS:ltä 5 vaihto-oppilasta, että seki on aika paljon! Jos sinne Seal Rockiin tai mun kouluun tulee vielä lisää oppilaita muilta järjestöiltä, ni onhan se aika paljon jo niin pienissä paikoissa. Mutta en tosiaankaan valita, kivaahan se on tutustua eri maalaisiin!
Kuulin myös tästä mun tukihenkilöstä, että se asuu siel Newportissa, missä käyn koulua ja saan sen luokse mennä vaikka koulun jälkeen, ku sinne on lyhyempi matka mun koulusta. Ja sillä on suunnilleen saman ikänen poika, ni enköhän sitte sen kanssa ainaki tutustu ennen koulua!

Mun ihanat kaverit järjesti mulle tossa viime viikolla yllätysläksiäiset. Se oli enemmän, kun olisin osannu toivoa ja ne oli osannu kutsuu sinne oikeet ihmiset ja mulla oli siks tosi kivaa! Kaverit oli pukeutunu Amerikka-teemaan omalla tavallaan ja siellä näky mm. Helinäkeiju (ei kermit-sammakko), Jack Sparrow ja Jersey Shoren Snookie. Annan siis tapasin keskustassa, joka sitte johdatteli mut ties minkä kautta Katalle ja sieltä sitte pomppas kaverit oven takaa ku astuttiin sisälle ja muistan kattoneeni, et mitä ihmettä kaikilla on päällä. Mut hauska idea toi pukeutuminen! Nyt täytyy vaan sanoa, että suuuuuri KIITOS kaikille! Tulee niitä ihan kamala ikävä. Oon myös tässä nähny nyt niitä kavereita, jotka sinne ei päässy jonkun matkan ym. takia ja on se vähän haikeeta sanoo niille, että moikka nyt jos ei enää nähdä ennen mun lähtöä.


Pian on työt tehty, viikko jäljellä töitä ja sitte sellanen kuukauden loma ennen ku koulu alkaa.
Suomessa lomailen sellaset 5 päivää, että sillon pakkaan, pesen pyykkiä ja käyn vihdoin hakemassa sen rehtorin allekirjotuksen mun viime todistukseen, joka on käännetty englanniks. Viimiset tuliaishankinnatki vois sillon tehdä.

Mut ehkä sellanen paniikkikirjotus tulee vielä! Tai sitte ei. En tiedä oikeestaan miten mun aivot toimii sitte siinä tilassa, mut odotan!

30 Päivää

Se on siis kuukausi jäljellä tätä Suomiaikaa. Lähtö on jo kauheen lähellä! Tuntuu, että vasta äsken olisin kirjottanu ton viime päivityksen, vaikka siitä on jo kuukaus. Aika menee niin älyttömän nopeesti ja voi vaan kuvitella miten nopeesti toi vuos Jenkeissä menee! Onneks siellä on kiva perhe vastaanottamassa mut ja aikaa vähän tutustua siihen paikkaan ennen, ku koulu alkaa (mikä alkaa siis 7.9.).



Nyt oon ollu töissä 5 päivää ja onhan se vähän tylsää välillä. Oon siis sairaalassa vanhainkoti osastolla. Siellä on kyl hauskojakin vanhuksia, vaikka suurin osa on jo "järkensä" menettänykki.
Työkaveritki on mukavia ja ikävintä siinä hommassa onki se aikanen herätys, ku tosiaan on vaan aamuvuoroja! Mut 18 päivää sitä enää jäljellä ja seki menee varmaan nopeesti! :D Mut tää kuumuus on tosi tuskallista ku sielläki pitää sitä sairaanhoitaja-asua pitää päällä!



Nopeesti pitää vielä mainita se et MAHTAVAA ESPANJA VOITTI MAAILMANMESTARUUDEN! Tätä ollaan odotettu! Argentiina oli toinen maa, jonka voittoa toivoin kans eniten eli nää kaks oli ne suurimmat suosikit, mut sitte se jäiki 5:lle sijalle. Mutta ei toi enää niin haittaa, ku Espanja sen voiton sitte vihdoin vei.

Nyt on kyllä asiat menny niin asian vierestä, mut ei mulla oo oikeen mitään uutta kerrottavaakaan tohon vuoteen liittyen. Nyt vaan odotellaan sitä lähtöä ja vois pian alkaa miettiä mitä ottais mukaan! Oon jo pari kuvakirjaa Suomesta ostanu sinne vietäväks ja sitte ajattelin viedä salmiakkia (jonka syön ku kukaan ei siellä tykkää!), fazerin sinistä ja suomalaisia reseptejä. Siskolle en tiedä viel yhtään mitä keksisin!

Jännitä ei yhtään, mutta ei sille ookkaan oikeen aikaa. Musta tuntuu, et sitte edellinen yö ennen lähtöä on ihan kamala enkä saa yhtään unta! No, sen näkee sitte. :D Mut kirjottelen taas ku tulee jotain mieleen.

Pari kuukautta ja menoks!

Ei oo enään ku kaks kuukautta lähtöön. En voi uskoo, miten nopeesti aika on kulunu - tuntuu, että lukio olis vasta alkanut. Vuosi sitten ajattelin vasta miten hauskaa olis lähteä vuodeks vaihtoon. Nyt se sitte on oikeesti tapahtumassa. Fiilikset on tosi ristiriitaset. On ihanaa lähteä ja en vois odottaa sitä enemmän, että pääsen Seattlessa astumaan ulos lentokoneesta ja siitä päivän päästä näkemään mun hostperheen. Toisaalta joudun jättämään Suomeen mun perheen ja kaverit ja se tulee olemaan aika raskasta. Koulun jätän taas sitte ihan mielelläni tänne! Joudunhan mä siellä koulua käymään, mut siellä se on erilaista, ku täällä.

Nyt on ollu taas kamala paperirumba käynnissä, vähänku syksyllä, kun hain vaihto-oppilaaks. Keuhkoröntgenissä oon käyny, mut viisumin hakemuksen täyttö netissä on vielä tekemättä... Pitäis saada aikaseks tehtyä se mahdollisimman pian, koska nyt on sunnuntai ja se pitäis olla perjantaina tehty. Sillon me vaihtarit mennään USA:n konsulaattiin Helsingissä ja siellä on sitte joku haastattelu ja sormien jälkien ottamista. Että nää on niitä tylsimpiä juttuja vaihtarin elämässä! Mut sitte, kun nää on hoidettu, ne unohtuuki aika nopeesti.

Oon pitäny yhteyttä nyt siihen mun isäntäperheeseen ja tosi hauskoilta ne vaikuttaakin! Oon lähetelly muutamia kuvia Turusta ja musta mun kavereiden kanssa ja ne ilmeisesti tykkäskin. Käytiin äitin kanssa kirjakaupasta ostamassa pari kirjaaki Suomesta, mis on paljon hienoja kuvia ja ne annan sitte tälle perheelle ja mahdollisesti käytän niitä, jos joudun tekemään esitelmiä Suomesta. Pitäis vielä jotain viemisiä sinne keksiä. Ajattelin ottaa jonkun keittokirjan ja suomalaiset mitat mukaan, että pääsen tekemään suomalaista ruokaa niille!

Mun hostperheellä on lomakoti Itä-Oregonissa vuorien lähellä (ilmeisesti) ja siellä on kesäsin kuuma ja talvella lunta. Toisin kun siellä rannikolla missä ne asuu, ei kesän ja talven ilmasto poikkee kauheesti toisistaan. Kesällä sellaset 20C ja talvella 10C. Tulee muuten aikamoinen ongelma opetella ne fahrenheitit ja muut yksiköt, mitkä on erilaisia ku Suomessa. Mutta siis vielä siitä lomakodista, niin ihanaa et niiltä löytyy sellanenki! Pääsee toista puolta Oregonistaki usein näkemään ja siellä on kuulemma joku isompi kaupunki lähellä missä ne sitte tekee esim. vaateostoksia enemmän. Tän äidin sukulaisia sitte taas asuu Californiassa ja isän sukulaisia Floridassa eli hyvältä näyttää!

Lennoista on tullu nyt enemmän infoa ja mukaan saa ottaa vaan yhden matkalaukun 23kg (miten pärjään??) ja käsimatkatavaroihin 8kg. Lähtö on siis 7.05 Helsinki-Vantaan lentokentältä 12.8. ja Amsterdamissa olis lentokoneen vaihto. Eli Amsterdamiin lennän niiden suomalaisten kanssa, ketkä on lentämässä Seattleen, Los Angelesiin ja Houstoniin. Amsterdamista lähetään sitte ilmeisesti myös muun maalaisten kanssa pelkkään Seattleen ja saapumisaika Seattlessa on paikallista aikaa 11.30 eli Suomen aikaa 21.30. Hyi ku kuulostaa paljolta. Mut eiköhän siinä lentäessä ehi tutustumaan moniin uusiin ihmisiin! Lennon jälkeen on saapumisorientaatio, joka kestää 1-2 päivää ja siitä sitte päästään vihdoin uusiin koteihin!

Ja nyt kun oon kirjottanut kuolettavan pitkän tekstin (vaihteeks), ni katotaan millon tulee lisää infoa.

Sieltä se kauan odotettu perhe tuli!

JES IHANAA! En voi muuta sanoa! Sain siis perheen ja aivan ihanan sellasen! Ne asuu siis Oregonissa, sellasessa pienessä kaupungissa ku Seal Rock ja se on siis rannalla, joten aivan varmasti tulee uitua ja käveltyä rantakävelyjä! http://www.sealrockor.com/ tolta sivulta voi sitten lukee siitä enemmän, jos haluu. :) Perheessä on siis 3 henkilöä, isä, äiti ja 11-vuotias tyttö ja KOIRA! Oon niin innoissani et saan siskon ja viel koiran! Huvittavaa on, et se isä on joku kalatutkija ja mikäs mun oma isä on... joku kalabiologi. En nyt ihan tarkkaan tiedä sitä ammattia mut kuitenki ihan samantapasta työtä ne tekee. :D Jos tää amerikanperhe tulee Suomeen joskus käymään ni eiköhän niillä riitä puheenaiheita!

Ne on urheilullisia, mikä on niin hyvä juttu! Pelkäsin burgerkingsyömäriperhettä, mut on onneks kaukana siitä! Niiden kiinnostuksia on ainaki aerobic, melominen, vaeltaminen, hiihto ja tanssi(tytöllä) ja sitte muissa mm. kokkaus, teatteri, musiikki ja matkustaminen (joten saatan päästä vähän kattelemaan amerikkaa!)

Koulusta en vielä paljon tiiä, mut ei ainakaan mikään jättikoulu onneks! Niit oli vissiin vähän päälle 500 oppilasta siinä koulussa. Ja sen koulun nimi on Newport High School. Kyl siellä näyttää olevan iha kivasti noita urheilumahdollisuuksiiki, olis kiva tota softballia kokeilla!

Nyt jäädään odottamaan sitte lähtöä! En malta oottaa!! Toisaalta tulee kyl niin vaikeeta jättää kaikki ihanat kaverit ja perhe tänne, tulee niin kova ikävä!

Täs viel pari kuvaa siitä paikasta!

Lähdön huumaa

Oon siis lähdössä ens lukuvuodeks AFS-järjestön kautta Yhdysvaltoihin (mikä varmaan on jo tullu selväks). Multa on pyydetty, että kirjottaisin blogia, kun siellä jenkeissä sitte vihdoin kovan odotuksen jälkeen oon, ni tästä tää sitte lähtee! Lukekoot kaikki keitä kiinnostaa tietää mun elämästä muualla ja ainakin itse lupaan kirjottaa aina kun vaan juttua tulee ja jotain kiinnostavaa tapahtuu!

Alotin tän kirjottamisen nyt muutama kuukaus ennen lähtöä (nyt lähinnä siks, että ei sanakokeeseen lukeminen innostanu ja tuli tää mieleen) ja kerron vähän mitä tiedän alueesta minne mut sijoitetaan ja ajatuksia muutenkin mitkä sai mut lähtemään vaihtoon ja mitä mä odotan siltä vuodelta. Kirjotan siis suomen kielellä, kuten näkyy, koska tää on tarkotettu teille ketkä ymmärrätte suomea, eikä siis niille amerikkalaisille joihin tutustun. Tänne siis puran ajatuksia, ja en siis haluu että kukaan siellä pahottais mieltänsä. En kuitenkaan kirjota tänne keitä kaikkia vihaan - se siis ei oo yhtään tän blogin tarkotus!

Päätin tossa vuos sitten kesällä, että pitäiskö sittekki lähteä vaihtoon. Muistan olleeni kauan sitä mieltä et enhän mä minnekkään oo lähdössä, en uskaltais, mut sitte joskus ysiluokan loppupuolella tuli sellanen poika kertomaan sen vaihto-oppilasvuodesta ja sit alko tulla pieni kipinä, et voiskohan sitä sittekki lähteä. Kesällä sitte tuli tosi iso kipinä ja netissä tilasin eri järjestöiltä esitteitä. Ensin olin lähdössä Espanjaan, mut sitte paikat oliki loppu ja seuraava vaihtoehto oliki Amerikka ja ehdin siihen ajatukseen tottua ja innostua oikeen kunnolla ja kun sitte kerrottiinki et Espanjaan oliski vielä paikka jäljellä, ni Amerikkaan silti halusin lähteä. Niin paljon ku ihmiset sanoiski et miks just Amerikkaan, kaikkihan sinne menee, ni mä oon silti sitä mieltä, et Yhdysvallat on niin iso maa, et siitä ei ikinä tiedä minne menee, millanen ilmasto, millasia ihmisiä, mikä kulttuuri ja mä tykkään yllätyksistä, joten jenkit on siis sopiva mulle!

Tän viikon alussa tuli kirje AFS:ltä, että lennän Seattleen 12.8.2010 Amsterdamin kautta. En vielä siis tiedä tarkkaan minne meen, mut ne osavaltiot mihin voin päästä on Alaska (jotenki arvasin ton), Idaho, Montana, Oregon, Utah, Washington ja Wyoming. Nyt sitte jännitetään mistä noista mulle löytyy se perhe! Oon kyllä innoissani, ku pääsen käymään Seattlessa, onhan se Greyn Anatomian kaupunki! :D Ja olishan siellä ihanaa viettää vuos, tosin vähän sateinen se kyl olis! Eniten noista jotenki innostaa toi Washington, Oregon (varsinki eteläinen, onhan se Californian vieressä!) ja Montana. Tuolla Montanassa ilmatkaan ei olis niin sateisia, kun rannikolla. Mut mihin ikinä mut laitetaankaan, sinne oon menossa ilman suuria ennakko-odotuksia ja varmasti innolla, oli se sitte Alaskan peräkylä tai Seattle! Pääasia on, että saan kivan perheen ja hyviä kavereita! Ja melkeen mikä tahansa kaupunki se on, niin melko varmasti isompi ku Turku. :D

Ens viikonloppuna AFS järjestää täällä Turussa leirin vaihto-oppilaille, jotka siis ens vuodeks on jonnekkin päin maailmaa lähdössä täältä seudulta. Toivottavasti ilmat on hyvät ja saan kaiken tarvittavan informaation! Ja tietysti toivon, että siellä tulee olemaan hauskaa, koska sitäki tarvitaan kouluviikon jälkeen! Siellä kans pääsen tutustumaan muihin vaihtareihin ja ihanaa päästä juttelemaan tästä aiheesta niiden kanssa, ketkä siitä voi kans jauhaa paljon. En meinaan aina viitti tästä muille kavereille puhua, ei kukaan jaksa sellasesta paljoa puhua, joka ei koske sitä itseään ja ymmärrän sen hyvin. :D

Enköhän mä tässä oo jo kyllästymiseen asti selittäny tästä aiheesta, joten kirjotanki sitte ens kerralla kun saan tietää minne oon tarkalleen menossa ja millanen perhe ja koulu on tulossa! Eli kyttäilen postilaatikkoa kiivaasti! En vaan millään malta odottaa saada tietoo siitä mihin sitte oon lopulta menossa! Ja toivon, et saisin perheen, jonka kanssa vois mennä joskus sellaselle road tripille et pääsisin näkemään esimerkiks Los Angelesia tai jotain muuta vastaavaa suurkaupunkia. Tuskin silti New Yorkia, koska se on tosiaan toisella puolella maata ja sinne pitäis sitte pikemminki lentää, mut who knows?