Sunny

Eilen mentiin Corvallis-nimiseen kaupunkiin, että päästäis vähän nauttimaan auringosta, koska täällä sitä ei oo näkyny. Mentiin vesipuistoon, uitiin ja otettiin aurinkoa. Aurinkoa tuliki niin paljon, että paloin vähän naamasta... No ei se mitään, se oli sen arvosta! Tänään oli myös lämmin päivä täällä! Hypittiin Alexan kanssa trampoliinilla ehkä 5 minuuttia ja oli jo kamalan kuuma, että piti mennä sisälle hetkeks viilentymään.

Tänään käytiin vähän kaupoissa ja sain ostettua ensimmäiset Converse-kengät (punaset!). Oon niin innoissani, koska ne on halpoja täällä (ei ehkä kaikkien paikallisten mielestä, mut meidän suomalaisten mielestä kyllä). Maksoin niistä 40 dollaria, eli noin 28 euroa ja sain kaupan päälle Converse-kuulokkeet.

Mentiin myös rantakävelylle koirien kanssa (täällä on Violet-niminen koira hoidossa) ja Alexa päätti sitten uida näissä "merivesialtaissa", joita siellä rannalla oli paljon. Niihin on siis kerääntyny merivettä ja se on lämmenny auringossa ja on tosi lämmintä, koska se itse merivesi on kylmää.
Ensin Alexa meni veteen niin, että vettä tuli polviin.
Sitten vettä pääsee jo vähän korkeemmalle ja huppari heitetään pois.
Alexa kaatuu ja Cory juoksee myös veteen.
Ja lopulta Alexa päätyy uimaan.
Ja vielä kuva Corysta. Söpö, eikö ookkin?

Huomenna mennään taas Corvallikseen ja vesipuistoon ja sitten lähetään Portlandiin! Siellä käydään mm. Ikeassa ja shoppailemassa, tavoitteena löytää farkut. Nyt meen nukkumaan, et jaksan huomenna (kahvin voimalla). Ciao!

Tutustumista ja totuttelua

Kaikki sujuu hyvin. Ei oo tullu oikeastaan koti-ikävää, koska täällä on niin paljon tekemistä ja uusia ihmisiä tavattavana. Tietysti olis ihana nähä kavereita ja perhettä siellä Suomessa, mut yritän vaan olla ajattelematta sitä, etten missais asioita täällä vaan siks, että haikailisin Suomeen. Englanti alkaa tulla jo niin sujuvasti, etten ees aina ajattele suomeks. Oon myös saanu kuulla monelta, et puhun englantia jo hyvin ja se on aina kiva kuulla, koska sitte huomaa kehityksen ku kuulee muilta miten se paranee.

Oon ollu tässä parina päivänä kiertelemässä Newportissa, tässä lähi "kaupungissa" joka tosiaan ei oo mikään ISO OMENA, niinku monet luulee ku oon nyt Amerikassa. Tää on siis pieni paikka ja kaikki tuntee toisensa, mut siinä on hyvätki puolensa, koska sit en vaa sulaudu massaan vaan ihmiset oikeesti muistaaki mut ja monet sanoo et me vaihtarit ollaan niitä koulun "julkkiksia". Musta se on aika hauskaa, koska ei meillä ainakaan Suomessa vaihtarit ollu sellasia, jotka kaikki tunsi.

Tässä on muutamia kuvia mitä otin Newportista.
Merileijonia!
THE beach
Klonkku... Tääl on siis vahamuseo, jossa on kaikkia hahmoja tv-ohjelmista, elokuvista ym.
Vähän Newportin "keskustaa". Tossa ei kyllä niitä olemattomia kauppoja näy.
And the lovely bridge. Mä tykkään!

Eilen illalla mentiin ystäväperheen luokse grillaamaan ja siellä luki parissa paikassa "Welcome Iris" ja perheen lapset oli ihan innoissaan musta. Ne kysy koko ajan et "Iris tuutko hyppimään trampoliinille?" tai "Iris mennäänkö uimaan?" (Kyllä, niillä on uima-allas) ja muuta sellasta. Mut ne oli ihan söpöjä.

Tänään oli vielä juhlat meiän kotona, jonne tuli mun ikäsiä nuoria mun tulevasta koulusta ja niiden vanhempia. Ne nuoret oli tosi mukavia ja eiköhän tästä tuu kiva vuosi! Yks juttu pitää kyllä mainita... Nää oikeesti käyttää "sanaa" lol niinku me voitais käyttää haha tai :D. Se on vähän vaikeeta joskus ottaa todesta.

The first days in the US

Amsterdamin lentokentällä suomalaiset Seattleen lentävät vaihtarit. Ja tunnelma oli väsynyt.












Päästiin sitte vihdoin Seattleen ja siellä mentiin lentokentän lähellä olevaan hotelliin syömään. Ruoka oli siis valkosta leipää (jonka sisällä oli kamalasti kinkkua), jotain ihme hyytelöä, jossa oli säilykemandariinien paloja seassa ja sipsejä. Juomaks sai sitte limsaa, limsaa tai limsaa. Siinä vaiheessa ajattelin, et mihin oon oikeen itteni taas onnistunu laittamaan. Mut onneks mun perhe syö terveellisesti!





Toi vuori on vaan niin hieno. Vaikka täällä muuten saattaa näyttää vähän Suomelta (siis kaikki havupuumetsät), ni noi vuoret on vaan niin omaa luokkaansa.










Korkeita rakennuksia (ei hajuakaan mitä rakennuksia). Täällä kaikki vaan näyttää olevan isompaa ku Suomessa, jopa kauppojen ostoskärryt.















Oregonin yliopiston porraskäytävä... Näyttää vankilalta tai noi ovet vois olla kellarin ovia. Mutta ei, niistä mentiin sisälle kerroksiin, jossa oli makuuhuoneet missä opiskelijat nukkuu. :D


Ja vielä kuva muutamasta vaihtarista, jotka oli samalla orientaatioleirillä kun mä. Seisotaan Oregonin yliopiston urheilukentän ulkopuolella (koska ei päästy sisäpuolelle).









Ei muuta, kun jatkamaan elämistä maapallon toisella puolella! Nyt meen nukkumaan, että jaksan taas huomenna hyppiä paikasta toiseen ja puhua ja kuunnella englantia (uskokaa tai älkää, se tekee tosi väsyneeks, ku pitää koko ajan keskittyä).

Here I am

Noniin nyt oon sitte vihdoin saapunu Amerikkaan. Tai itseasiassa tulin jo edellispäivanä ja eilen oli orientaatioleiri, mut tosi lyhyt. Siella tapasin muita vaihtareita ja ne on tosi mukavia! Mun huonekaveri oli italialaistytto, jonka kanssa tulin heti toimeen tosi hyvin. Harmi vaan, että se asuu aika kaukana mun kaupungista. Olin myos paljon tekemisissä yhen toisen italialaistyton, kahen brasilialaispojan ja kahen tanskalaistytön kanssa.

Nyt oon siis perheessä ja voin sanoa että eilen ku ne tuli hakemaan mua, tuntu etten olis ikinä jännittäny niin paljon! Sydän vaa hakkas. Mut ei mitään jännittamistä olis tarvinnu, ne on tosi mukavia ja enkohän sopeudu tänne hyvin! Ja koira on tosi sulonen :)

Lisäilen kuvia ku saan adapterin et voin omalta koneelta niitä laittaa, mut nyt meen viettämään laatuaikaa perheen kanssa, etten vaan istu koneella!

Adios!

1 day left in Finland

Kuten otsikko sanoo, vietän yhden kokonaisen päivän enää Suomenmaalla. Turussa sitä vähemmän, koska huomenna (keskiviikkona) lähden siinä neljän maissa Helsinkiin yöksi.
Yövytään äidin ja iskän kanssa mun kaverin Emmin äidin luona ja saan sitte Emmiä nähdä vielä nopeesti ennen ku lähen!

"No jännittääkö?" Kaikki kysyy tota. Mutta ei, en jännitä. Oon aina ollu vähän huono jännittämään sillon ku "pitäis" jännittää. Mut ehkä en vaan oikeen sisäistä tätä lähtöä. Moni mun kaveriki on sanonu et ne ei oikeen tajuu et mä lähen, mut sama fiilis mullaki on. Odotan sitä lähtöä vaan niin paljon, etten ees tajuu et se on oikeesti niin lähellä.

Lähes kaikki on pakattu, mut vielä hammasharjat ym. muut on pakkaamatta, mitä tarviin vielä. Ja niin mahdottomalta, ku se tavaroiden änkeeminen matkalaukkuun max.23kg tuntu, ni se tais nyt kuitenki onnistua. Piti vaan jättää tänne monia vaatteita ja kenkiä, koska sieltähän saa halvemmalla uusia. Hain myös tänään allekirjotukset todistuksiin vararehtorilta eli kävin koulussa. Näin siellä muutamia kavereita, mut mulla oliki niin kiire hammaslääkäriin ni en ehtiny sitte sanoo heippa kaikille keille halusin. No, ihnoon hyvästejä ni ehkä ihan hyvä. :D

On se niin kiva ku saa kuulla mukavia asioita 14-vuotiaalta pikkuveljeltä. Se tuli tohon äsken kyselemään, et onks hauskaa ku tuun tänne kotiin seuraavan kerran vuoden päästä ja sit sanoin, että joo, tuleeko kova ikävä? Veli sitte vastas naureskellen, että ei. Veikkaan kuitenki, et se varmaan itkee ittes uneen joka yö!

Kirjottelenki varmaa seuraavaks Amerikasta! Arrivederci ja nähdään vuoden päästä!

Way out west - Don't Forget Me
http://www.youtube.com/watch?v=V3jX9u26JZI

Time is running out

Nyt on jäljellä 11 päivää Suomessa ja sitte olis monen monta tuntia kestävä lento edessä. Fiilikset on kyllä hyvät ja odottavat, eikä ainakaan vielä oo tullu paniikkia, että en haluakkaan lähteä. Tuntuu, että tekee vaan enemmän ja enemmän mieli lähteä! Varsinkin, kun siellä on se perhe innoissaan odottamassa.

Sain tossa sähköpostia taas host äidiltä, joka lähetti pari kuvaa mun huoneesta ennen sen "kunnostamista" mua varten, eli sieltä tyhjennetään kaikki krääsä mitä nyt vierashuoneissa yleensä on eli taulut ym. Tää äiti sano myös, että saan sitte itse koristella ja sisustaa sitä huonetta miten haluan ja maalata vaikka seinätkin! Toi maalaaminen kyllä houkuttaa, koska keltanen ei oo ehkä ihan mun lempiväri ja saattaisin siihen nopeesti kyllästyä! Mut toi sänky näyttää kyllä ihanalta ja siinä tulee taatusti nukuttua hyvin!

Host äiti kerto, että sinne pikkukaupunkiin missä ne asuu (ja tuun siis itsekkin asumaan), on tulossa 6 tyttöä ja 1 poika AFS:ltä vaihtoon. Ainaki tulee muita vaihto-oppilaita, mikä on musta kyllä tosi kiva! On ihmisiä keiden kanssa voi sitte kasvotusten jutella näistä vuoden ylä- ja alamäistä. Mun kouluun tulee AFS:ltä 5 vaihto-oppilasta, että seki on aika paljon! Jos sinne Seal Rockiin tai mun kouluun tulee vielä lisää oppilaita muilta järjestöiltä, ni onhan se aika paljon jo niin pienissä paikoissa. Mutta en tosiaankaan valita, kivaahan se on tutustua eri maalaisiin!
Kuulin myös tästä mun tukihenkilöstä, että se asuu siel Newportissa, missä käyn koulua ja saan sen luokse mennä vaikka koulun jälkeen, ku sinne on lyhyempi matka mun koulusta. Ja sillä on suunnilleen saman ikänen poika, ni enköhän sitte sen kanssa ainaki tutustu ennen koulua!

Mun ihanat kaverit järjesti mulle tossa viime viikolla yllätysläksiäiset. Se oli enemmän, kun olisin osannu toivoa ja ne oli osannu kutsuu sinne oikeet ihmiset ja mulla oli siks tosi kivaa! Kaverit oli pukeutunu Amerikka-teemaan omalla tavallaan ja siellä näky mm. Helinäkeiju (ei kermit-sammakko), Jack Sparrow ja Jersey Shoren Snookie. Annan siis tapasin keskustassa, joka sitte johdatteli mut ties minkä kautta Katalle ja sieltä sitte pomppas kaverit oven takaa ku astuttiin sisälle ja muistan kattoneeni, et mitä ihmettä kaikilla on päällä. Mut hauska idea toi pukeutuminen! Nyt täytyy vaan sanoa, että suuuuuri KIITOS kaikille! Tulee niitä ihan kamala ikävä. Oon myös tässä nähny nyt niitä kavereita, jotka sinne ei päässy jonkun matkan ym. takia ja on se vähän haikeeta sanoo niille, että moikka nyt jos ei enää nähdä ennen mun lähtöä.


Pian on työt tehty, viikko jäljellä töitä ja sitte sellanen kuukauden loma ennen ku koulu alkaa.
Suomessa lomailen sellaset 5 päivää, että sillon pakkaan, pesen pyykkiä ja käyn vihdoin hakemassa sen rehtorin allekirjotuksen mun viime todistukseen, joka on käännetty englanniks. Viimiset tuliaishankinnatki vois sillon tehdä.

Mut ehkä sellanen paniikkikirjotus tulee vielä! Tai sitte ei. En tiedä oikeestaan miten mun aivot toimii sitte siinä tilassa, mut odotan!

30 Päivää

Se on siis kuukausi jäljellä tätä Suomiaikaa. Lähtö on jo kauheen lähellä! Tuntuu, että vasta äsken olisin kirjottanu ton viime päivityksen, vaikka siitä on jo kuukaus. Aika menee niin älyttömän nopeesti ja voi vaan kuvitella miten nopeesti toi vuos Jenkeissä menee! Onneks siellä on kiva perhe vastaanottamassa mut ja aikaa vähän tutustua siihen paikkaan ennen, ku koulu alkaa (mikä alkaa siis 7.9.).



Nyt oon ollu töissä 5 päivää ja onhan se vähän tylsää välillä. Oon siis sairaalassa vanhainkoti osastolla. Siellä on kyl hauskojakin vanhuksia, vaikka suurin osa on jo "järkensä" menettänykki.
Työkaveritki on mukavia ja ikävintä siinä hommassa onki se aikanen herätys, ku tosiaan on vaan aamuvuoroja! Mut 18 päivää sitä enää jäljellä ja seki menee varmaan nopeesti! :D Mut tää kuumuus on tosi tuskallista ku sielläki pitää sitä sairaanhoitaja-asua pitää päällä!



Nopeesti pitää vielä mainita se et MAHTAVAA ESPANJA VOITTI MAAILMANMESTARUUDEN! Tätä ollaan odotettu! Argentiina oli toinen maa, jonka voittoa toivoin kans eniten eli nää kaks oli ne suurimmat suosikit, mut sitte se jäiki 5:lle sijalle. Mutta ei toi enää niin haittaa, ku Espanja sen voiton sitte vihdoin vei.

Nyt on kyllä asiat menny niin asian vierestä, mut ei mulla oo oikeen mitään uutta kerrottavaakaan tohon vuoteen liittyen. Nyt vaan odotellaan sitä lähtöä ja vois pian alkaa miettiä mitä ottais mukaan! Oon jo pari kuvakirjaa Suomesta ostanu sinne vietäväks ja sitte ajattelin viedä salmiakkia (jonka syön ku kukaan ei siellä tykkää!), fazerin sinistä ja suomalaisia reseptejä. Siskolle en tiedä viel yhtään mitä keksisin!

Jännitä ei yhtään, mutta ei sille ookkaan oikeen aikaa. Musta tuntuu, et sitte edellinen yö ennen lähtöä on ihan kamala enkä saa yhtään unta! No, sen näkee sitte. :D Mut kirjottelen taas ku tulee jotain mieleen.